Moikka!

Tuossa taannoin puhuin täällä lomastressin vähentämisestä ja kuuntelinkin aiheeseen osittain liittyvän podcastin oman lomani aikana. Jakso käsitteli inhimillistä tapaamme suorittaa asioita ja usein viemme suorittamisen äärimmäisyyksiin.

Kuunnellessani tätä mietin, ”Olenko itse suorittaja?”. Mietin mielessäni muutaman vuoden taaksepäin ja totesin vastauksen olevan ainakin osittain myönteinen. Viimeiset pari vuotta ovat olleet melkoista rallia omien mielenkiinnon kohteiden kartoittamisessa. Nyt koen, että olen niistä itselleni tärkeimmät onnistunut löytämään. Niiden löytymisen mukana tunne ainaisesta suorittamisesta on vähentynyt.

Annankin suuren painoarvon arjen suorittamisen vähentymisestä sille, että olen asettanut itselleni selkeitä tavoitteita omien mielenkiintojeni perusteella. Nämä merkitykselliset tavoitteet antavat suuntaa siitä, miten minun kannattaa toimintaani ohjata ja voisin tavoitteeni saavuttaa.

Miten sitten kuljen kohti näitä tavoitteita? Pienten arkeen sisällytettyjen tekojen kautta. Kaiken ei tarvitse aina olla suurta, jotta siitä olisi itselle hyötyä. Kun teko on tarpeeksi pieni, on sen tekeminen vaivatonta ja yksinkertaista. Esimerkiksi puhdas luonto ja ympäristö ovat minulle tärkeitä asioita. Pieni teko tämän eteen on poimia maasta roska, joka sattuu kulkureittini varrelle ja tiputtaa se seuraavaan roskakoriin. Jos henkilölle hyötyliikunnan lisääminen omaan arkeen on tärkeä asia, pysäköi hän autonsa kauppareissulla yhden ruudun kauemmas kuin normaalisti.

Kun pieniä asioita tekee tarpeeksi kauan omien tavoitteidensa eteen, tulee niistä niin helppoja tehdä, ettemme niitä edes huomaa. Ja kas, tavoitteemme onkin tullut meitä vastaan ilman, että edes sitä huomasimmekaan.

Havaintoja ihmisestä -podcast
Jakso: ”En tykkää itsestäni ilman suorittamista”

Terveisin Atte Huittisista (suoritan parhaillaan fysioterapian harjoittelua täällä kaukana etelässä)